Siirry sisältöön

Kirkkoherran kynästä marraskuussa – Vakan pääkirjoitus

pappi kirkossa

Erilaiset tavat elää uskoa todeksi


Syksyllä kävimme Vihdin seurakunnassa seurakuntavaalit. Äänestäjiä saapui ennakkoäänestyksiin ja varsinaisena vaalipäivänä tasaisena virtana. Vaalipäivän hieman synkkä ja sateinen
sää unohtui monissa mukavissa ohimenevissä kohtaamisissa.

Erityisen iloinen olin seurakuntavaaleissa siitä, että monet nuoret ja nuoret aikuiset löysivät
tiensä äänestämään. Myös monet aikuiset saapuivat paikalle lastensa kanssa. Samalla kylvettiin kiinnostuksen siemeniä tuleville sukupolville. Ehkäpä hekin esimerkkiä näyttämällä haluavat aikanaan käyttää ääntään ja vaikuttaa seurakunnan yhteisiin asioihin.

Keskusteluissa monien seurakuntavaaliehdokkaiden kanssa korostui toive siitä, että lapset,
nuoret ja nuoret aikuiset kokisivat seurakunnan omakseen. Tämä toive näytti siis toteutuvan jo vaalipäivänä, kun monet saapuivat äänestämään. Sen varaan on hyvä rakentaa tulevaisuutta!

”Pidämme kirkon elämän keskuksena Kristuksen, ja annamme arvoa erilaisille tavoille elää uskoa todeksi.” Tätä saamme niin uusien luottamushenkilöiden kuin kaikkien seurakuntalaisten kanssa työstää tulevina vuosina.

Kirkon uudesta strategiasta löytyy tärkeä lause: ”Pidämme kirkon elämän keskuksena Kristuksen, ja annamme arvoa erilaisille tavoille elää uskoa todeksi.” Tätä saamme niin uusien luottamushenkilöiden kuin kaikkien seurakuntalaisten kanssa työstää tulevina vuosina.

Usko ei näytä kaikkien elämässä samanlaiselta. Jollekin se merkitsee aktiivista osallistumista seurakunnan toimintaan, jumalanpalveluksiin ja vapaaehtoistyöhön. Toiselle se on hiljaista rukousta, Raamatun lukemista tai henkilökohtaista suhdetta Jumalaan. Joku toteuttaa uskoaan auttamalla lähimmäisiään, toinen musiikin, taiteen tai luonnossa liikkumisen kautta. Jollekin seurakunta on tärkeä yhteisö, kun taas toinen elää uskoaan todeksi enemmän yksityisesti.

Erilaisten tapojen arvostaminen edellyttää kykyä nähdä ihmisten erilaisuus rikkautena eikä uhkana. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että seurakunnalta katoaisi yhteinen. Päinvastoin. Juuri Kristus yhdistää erilaiset ihmiset ja heidän hengelliset polkunsa yhdeksi seurakunnaksi. Yhteinen usko ei edellytä samanlaisuutta, vaan se antaa tilaa erilaisuudelle.

Ehkä juuri tässä on yksi Vihdin seurakunnan suurimmista mahdollisuuksista tulevaisuudessa. Haluamme olla yhteisö, johon ihminen saa tulla sellaisena kuin on. Yhteisö, jossa ei tarvitse osata oikeita sanoja, tuntea kaikkia perinteitä tai mahtua tiettyyn hengelliseen muottiin. Yhteisö, jossa erilaiset sukupolvet,
elämäntilanteet, hengelliset kokemukset ja uskon ilmaisut voivat kohdata.

Kun Kristus on keskuksessa, meillä on yhteinen suunta, vaikka kulkisimme erilaisia polkuja. Silloin seurakunta voi olla paikka, jossa jokainen löytää oman tapansa elää uskoa todeksi ja jossa jokainen voi tulla kohdatuksi, hyväksytyksi ja kutsutuksi mukaan.

Siunattua Jeesuksen syntymäjuhlan aikaa!